Hyvästit sameille ikkunoille
Kirsti Närvällä ei ollut aiempaa kokemusta omakotitalossa asumisesta, ennen kuin hän muutti miehensä Hannun kanssa 2000-luvun alussa vanhaan, hirsirakenteiseen taloon.
Talon vanhin osa on 1930-luvulta, ja siihen oli semmoinen itseoppinut timpuri tehnyt 1970-luvulla laajennusosan.
Talon ikkunat olivat ajan saatossa samentuneet vanhojen tiivistemassojen hajoamiskaasujen vuoksi, joten varsinkin auringonpaisteessa näkymä oli harmaa. Talon julkisivukin kaipasi kipeästi uutta ilmettä.
Tutustuimme Hämeen Katto ja Julkisivuun messuilla Toijalassa, ja annoimme heille yhteystietomme. Yrityksen edustaja Tomi Järvensivu tuli käymään ja kiersi talon heti ympäri.
Lopputuloksena ikkunaremontin lisäksi sovittiin lautaverhoilun uusimisesta sekä tuulensuojalevyjen asennuksesta.
Aika paljon päätöstä puntaroitiin rahankin takia. Kun kysyin asiasta veljeltäni, jolla on kokemusta rakennusalalta, niin hänkin oli samaa mieltä, että uusi ulkoverhoilu olisi paikallaan.
Yrityksen edustaja oli tosi määrätietoinen ja avulias. Ilman häntä olisimme varmaan jääneet jahkailemaan asian kanssa. Hän neuvoi ja opasti meitä myös julkisivun värin valinnassa ja antoi tosi hyviä vinkkejä.
Noin 2,5 viikkoa kestäneen remontin jälkeen lopputulosta kelpaa ihastella. Keltainen pystylaudoitus on vaihtunut ajattoman tyylikkääseen vaakalaudoitukseen.
Varmasti oli haastavaa, kun ennen ei ollut suoraa seinää missään. Nyt talo on aivan eri näköinen ja ryhdikkäämpi. Väristäkin olemme saaneet tutuilta todella positiivisia kommentteja, Kirsti kertoo hymyillen.
Olemme myös todella tyytyväiset uusiin Piklas-ikkunoihin!
Remontti valmistui hieman sovittua aikaa nopeammin.
Meillä on vähän hankala ja pieni piha, mutta nostolaitteella työntekijät purkivat kuorman sujuvasti pihaan, ja siitä se lähti. Meidän ei tarvinnut itse tehdä mitään, vaan vanhat laudatkin vietiin remontin päätteeksi kierrätykseen.
